Otso

Vuoden nuori korutaiteilija -kilpailu

Osallistuin tänä vuonna korukilpailuun viidellä korulla, joista kaikki olivat uusia paitsi Otava kaulakoru. Kilpailukorut ovat näytillä Ulvilassa Leineperin ruukilla 1.6. - 31.8.2017. Lisää informaatiota kilpailusta löytyy täältä.

Lähtiessäni suunnittelemaan koruja halusin pitää jonkinlaisen yhteisen aiheen niille, ja ajatus lähtikin Suomen juhlvavuodesta. Halusin että jokainen koru yhdistyy jotenkin suomalaisuuteen ja lähdinkin tutkimaan hieman suomalaista kansanuskoa. Lukiessani Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko - Samaaneista saunatonttuihin kiinnostuin ihmisten suhteesta mystiseen karhuun, ja tiesin että haluan tehdä tämän aiheisen korun. Näin siis syntyi Otso.

Kiven tilasin etsystä, joka on englanniksi boulder opal. Kiven värikkyys ei tahdo välittyä kuviin, sillä se välkehtii niin monilla eri väreillä sitä käännellessä. Kerkesin säikähtää, että kivi ei ehtisis saapua ajoissa, sillä postilla kesti jouluhamuissa toimittaa paketti Austraaliasta jonkin aikaa. Onneksi kivi lopulta saapui!

Aloitin suunnittelun piirtämällä erilaisia karhun päitä, kunnes päädyin mieleiseen tyyliin. Kun piirros oli paperilla, liimasin tämän hopealevyyn kiinni ja sahasain piirrustuksen mukaisesti jokaiselle viidelle kerrokselle mistä pää kasaantuu.

Piirros liimattuna.

Pään palaset sahattuna
korvien aukkoja lukuunottamatta.

Alin taso sahattuna.

Kaikki tasot kultaista kuunsirppiä lukuunottamatta.

Kun palaset olivat sahattuna filssasin ja kiillotin palaset, sillä juottamisen jälkeen en pääsisi käsittelemään kaikkia kohtia. Tämän jälkeen alkoi palasten juottaminen kasaan. Sulatin aina juotepaloja liitettävään levyyn ja käytin apunani metallisia pinnejä jotka puristivat levynpalasia yhteen jotteivät ne liikkuisi juotoksen yhteydessä.

Juotepalaset sulatettuna juotettavaan
palaseen.

Pinnit pitivät palaset paikallaan.

Kun pää oli juotettu kasaan tein kivelle istukan. Tein sille ns. suojelevan kehyksen johon sitten juotin kiveä paikallaan pitävät kynnet. Koska kivi on vapaamuotoinen, sai olla tarkkana että kehyksestä tuli oikean muotoinen.

Kiven kehyksen vääntöä.

Kynnet juotettavana.

Ennen kiven istukan juottamista paikalleen juotin kultaisen puolikuun nallen otsalle ja riipuslenkeille tangon. Koitin juottaa molemmat samaa aikaa, mutta tangon juottaminen osoittautuikin vaikeammaksi, sillä juote jolla se oli tarkoitus saada karhun päähän karkasi levyjen väliin. Oli erittäin haastavaa juottaa niin isoa hopeamöhkälettä sekä pientä tangonpalasta kiinni toisiinsa, sillä juottaessa molempien kappaleiden pitää olla tasalämpöisiä jotta juotos kestää. Monien yritysten ja parin kirosanan jälkeen juotos kyllä onnistui.

Puolikuu ja tanko juotettuna.

Kivi-istukka juotettavana.

Enää puuttui riipuslenkkien kiinni juottaminen. Tässäkin onnistuin lämmittämään tankoa liikaa ja se lähti luisumaan alas pois paikaltaan, joka täytyi tottakai korjata. Kun kaikki palaset olivat oikeilla paikoillaan kiilloitin korun vielä ennen kiven istuttamista. Samalla tein blitzillä koristetummennuksia joita uudistin varmaan kymmenen kertaa ennen kun olin lopputulokseen tyytyväinen.

Kaikki palat juotettuna.

Kivi kiinni.

Laitoin koruun nahkaisen punotun nyörin ja koru oli valmis.

Koru edestä.

Koru takaa.

Tippa linssissä? Ei, vaan korussa!

Kun tässä hetken olen pyöritellyt peukaloitani ja miettinyt mitä sitä seuraavaksi tekisin, muistin että laatikosta löytyy eri muotoisia kiviä jonka istukoita olisi hyvä harjoitella. Näin lähdin poimimaan kiviä ja suunnittelemaan niistä koruja. Näistä ideoista valmistuivat nämä korut:

Koru päätyi mummille äitienpäivälahjana.

Korvikset tein huvikseni.

 Ensimmäisenä tein kaulakorun. Molemmat korut osoittautuivat haasteellisiksi pienten kokojensa takia. Osia yhteen juottaessa sai olla erittäin varovainen, ettei mitään ylikuumentaisi tai lähtisi liikkumaan ei haluttuun suuntaan. 

         Pisaran istukan valmistus olikin jotain mitä en ollut ennen tätä tehnyt. Muoto saadaan aikaiseksi kun muotoillaan levyn kaistale samaan muotoon kuin puolet kivestä. Tämän jälkeen levy sahataan puolesta välistä poikki, ja saadaan kaksi symmetrisen muotoista palaista. Pienen hienosäädön jälkeen puolet saadaan täysin kiven muotoiseksi kummaltakin puolelta niin, että kivi menee helposti istukan läpi. Sitten puolet juotetaan yhteen. Tämän jälkeen tehdään toinen, pienempi pisara-istukka joka tulee suuremman sisälle. Kivi tulee lepäämään tämän pisaran päällä.

Istukan puolet valmiina juottamiseen.

Riipuslenkin tein soikeista lenkeistä jotka juotin toisesta päästä yhteen. Sahasin putkesta savukvartsille istukan ja jäljelle jäi enää kaikkien osien kokoon juottaminen. En halunnut että mikään lenkki jäisi avonaiseksi, joten juottaminen oli aivan oma haasteensa. Pariin otteen lämmitin lenkkiä liikaa ja siinä oleva toinen lenkki myös kuumeni ja lähti luisumaan pois paikaltaan, joten lenkkejä tuli pariin otteeseen siireltyä takaisin paikalleen. Lopulta sain kaikki oikeille paikoilleen ja jäljelle jäi siistiminen ja kivien paikalleen laittaminen!

Granaatti on jo kiinni.

Istukka on koossa ja kivi istuu hyvin.

Kasaan juottamista.

Korvakorujen tekeminen sujui samalla mallilla. Ero kaulakoruun oli että jätin lenkit avolenkeiksi, sillä korvakorut olivat kaulakoruakin pienemmät, eikä juottamisesta olisi tullut mitään.

Tipat ennen juottamista.

Kaikki korvakorujen osat.

Lenkkien juottaminen helpottui kun ei tarvinnut pelätä sulattavan
koko korua.

Osat kasassa!

Korut olivat hyvää harjoitusta, ja tulihan niistä kauniit!

Prinsessasormus

Filigraanisormus

Halusin tässä viimeisillä kouluviikoilla kokeilla vielä jotain uutta, joten opettelin filigraanin tekoa. Samalla harjoittelin myös pisaranmuotoista kivi-istukan valmistusta, ja suunnittelin nämä kaksi ideaa yhteen ja syntyi tämä:

Valmis sormus.

Ensimmäisenä tein kiven istukan, joka kävi jo helpommin kun olin tehnyt samalla istutuksella korvakorut ja äitienpäivälahjan mummilleni. Tämän jälkeen tein sormuksen 'kehykset', Sain ylempään hyvän kaaren taittamalla tankoa sormuksen pyöristimellä. Sen jälkeen pyöristin sormusaihion normaalisti.

Palaset erillään ja alkuperäisiä filigraanikiekuroita joista
en lopuksi kaikkia käyttänyt.

Tällä sai mukavasti symmetriset kaaret sormukseen.

Filigraania valmistin tekemällä neliölankaa ja kiertämällä sitä haluttuun muotoon ja lopuksi valssaamalla sen. Tein alkuun kieruloita, mutta sormuksen muoto vaati sen, että jokainen täytyy tehdä tarkkaan sopivaksi kehyksien väliin, joten en käyttänyt niitä. Sain sormuksen 'kasaan' juottamalla kivi-istukan kiinni sormuksen kehyksiin jonka jälkeen juotin yksitellen filigraanikiekurat omille paikoilleen.

Kaikki juotettuna.

Sormuksen kasaan juotos.

Ensimmäistä filigraania juottamassa.

 Filigraanien juotos kiinni osoittautuikin hyväksi harjoitukseksi, sillä siinä saa olla erittäin varovainen. Sain kuitenkin kaikki kiinni ongelmitta ja lopputulos miellytti! Jäljelle jäi enää kiven istutus.