maanantai 7. toukokuuta 2018

The Untrue Dark Ring

Lähde: Dark Souls wiki
Kaverini pyysi minua valmistamaan hänelle sormuksen Dark Souls nimisestä pelistä. Hän lähetti viereisen kuvan referenssikuvaksi ja tämän mukaan lähdin tekemään sormusta. Valmistin mallin vahaa viilaamalla ja kaivertamalla. Valmiiseen versioon pääsin kahden koekappaleen kautta, sillä vasta kokeilemalla huomasin kuinka homma oikein kuului tehdä.

Merkitsin ensin halutun muodon vaharenkaaseen, jonka mukaan lähdin viilaamaan. Tämän jälkeen otin korkeutta pois jättäen keskikolon ja kivien istukoille korkeutta.




Alkupiste. 
Muoto rupeaa tulemaan esiin.

Viilaamisessa sai olla tarkkana, sillä viila haukkaa helposti pehmeästä vahasta väärästä paikasta. Kun olin tyytyväinen korkeuteen pyörittelin muovailuvahamaisesta 'juustovahasta' pieniä palloja kiertämään korua. Pienin koon puolesta tämä oli aika haastavaa ja pariin kertaan irroitin tehdyt pallot ja tein niistä pienempiä, kunnes olin tyytyväinen vahamalliin.


Viilaa viilaa!

Kiinnitin palloja kiinni puikon avulla.



Vahamalli lähti parin kilpailukorun kanssa valettavaksi Koruvalimolle. Sormuksen saavuttua siitä piti irroittaa valukanava ja viilata pois sormuksen sisäpuolelle painuneita palloja jonka jälkeen vain kivet odottivat kiinnitystä.


Sormus valettuna.

Valmis sormus:




keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Leposija

Valmis koru.




Kuvasin tämän kilpailutyön valmistamisen videolle. Korun suunnittelu lähti karhun pääkallon ympärille, sillä halusin kokeilla 'kohokaiverrusta'. Yhdistin aikaisemmasta piirustusharjoituksestani kehykset kallolle, ja pidättäydyin kukkateemassa.

Tämä koru on kilpailutöistä ollut haastavin, sillä päätin istuttaa kaulakorun reunaan 27 mustaa cubic zirkonia kiveä rae-istutuksella, jota en ole vähään aikaan tehnyt. Kivien laittaminen osoittautuikin kunnon taisteluksi, varsinkin koska olen erittäin huono pitämään taukoja kun on työflow päällä. Taisinkin kiviä pusertaa 10 tuntia putkeen.

Kaivertaminen oli erittäin hauska uusi asia. Pidin siitä, kuinka työn aikana hoksasi kokoajan lisää kuinka hommaa oikeasti kannattaa tehdä. Tulen luultavasti tekemään tulevaisuudessa saman tyyppisiä töitä!



Koru kaulassa.


tiistai 17. huhtikuuta 2018

Lupaus

Sormuksen suunnittelu lähti siitä, että halusin tehdä jotain missä on filigraania. Valitsin koruvarastostani tippamuotoisen granaatin ja aloitin tekemällä sen istukan. Tämä oli jo tuttua puuhaa harjoituksieni jälkeen. Muotoilin hopealevyn palasen tipan muotoon, sahasin sen kahtia ja juotin palaset kiinni.


Istukan muotoilua.

Tipan juottamista.






Aloitin sormusrungon sahauksen. Merkitsin kohdat joihin halusin aukot filigraaneille ja valoaukon kivelle. Sahauksen jälkeen muotoilin rungon sormuksen muotoon ja juotin päädyt kiinni.

Merkinnät sahauskohdille

Sormusrunko muotoiltu.



Juotin kiven tukipalan paikalleen ja viilasin istukan pohjan sormuksen muotoon, jotta se juottuisi nätisti paikalleen.

Kivi-istukka.

Istukka juotettuna paikalleen.


















Tein filigraanilla pari kokeilua ja päädyin lopulliseen muotoon. Ensin meinasin juottaa yhteen pitkään palaseen kiinni kaksi pientä väkästä, ennen kun tajusin että saman efektin saa kauniimmin kahdesta palasesta. Juotin kasaan neljä filigraanikiekuraa sahatuille koloille. Juottaessa filigraaneja paikalleen juote lähti parista kohtaa juoksemaan sormusrungolle, jonka siistiminen oli haastavaa. Harmikseni huomasinkin intensiivisen kiillotuksen jälkeen filigraanien hieman kuluneen pois. Lopuksi kiinnitin kiven paikalleen.



Kaikki juotettuna kasaan.

Yllä kokeilukappale ja alla sormukseen menevä filigraani.


Valmis koru:




Piina

Kilpailukoru

Kokoonpano näyttää oudolta
merenelävältä.
Kylkiluut paikallaan.



Kun kylkiluut olivat paikallaan muotoilin pienen pieniä ruusuja juustovahasta. Tämä osoitautui mukavan haastavaksi pienen koonsa ja vahan pehmeyden takia. Vielä hauskempi haaste oli saada ruusut sisään ehjinä. Muistaakseni aukaisin pari kylkiluuta että sain ruusut siististi sisälle.

Lopuksi tein juustovahasta luurangolle solis- ja lapaluut.

Vahamalli koossa.
Vahamalli takaa.
Henkilön Valpuri Virtanen (@vapev) jakama julkaisu


Lähetin mallit valettavaksi Koruvalimolle parin muun vahamallin kanssa. Sieltä tulikin valupäivänä soitto jossa varoitettiin että korun valu ei sen massiivisesta ja erikoisesta koosta johtuen ehkä onnistu. Seuraavana päivä odotinkin jännänä että tuleeko sieltä soitto että koru ei onnistunutkaan, mutta kotiin saavuttuani odotti eteisessä paketti jossa korut olivat!

Koru valimolta.
Koru takaa.


Piinaketju pitenemässä.

Tuntui aika mahtavalta nähdä tämä hopeinen kimpale vihdoin valettuna! Postissa oli solisluut hieman vääntyneet, mutta hehkutuksen jälkeen sain niitä naputeltua paikoilleen. Tämän lisäksi piti siistiä rintalastaan laitettu valukanava pois ja pientä ropoisuutta sieltä täältä.

Päätin tehdä koruun itse ketjun ja päädyin piinaketjuun. Tämän ohjeet löysin netistä ja ajattelin pääsiäislomalla ketjua vääntää, mutta olin löytänyt huonot ohjeet ja eihän ketjun tekemisestä mitään tullut. Sain myös lomalla kunnon flunssan ja menetin viikon työaikaa, mutta viikon kuumeessa ollessani sormet syyhyivät työntekoon ja löysinkin youtubesta hyviä (englanninkielisiä tosin) videoita ketjun tekemiseen. Loppupäivä menikin ketjua vääntäessä!








Lisää kuvateksti
Lisää kuvateksti
Halusin tehdä ketjuille putkipäätteet, jotka antaisivat hyvän lisäyksen korun kokonaisuuteen. Valmistin ketjun paksuista putkea ja juotin hopealevyä toiseen päätyyn, jonka siistin putken muotoon. Sitten juotin putken kiinni ketjuun samalla kun juotin lenkin toiseen päähän kiinni.

Viimeiseksi juotin lenkit kiinni ja blitzasin koko korun tummaksi.


Juotin lenkit kiinni.
Paketti kasassa!

 Valmis koru:




maanantai 26. maaliskuuta 2018

Hiljaisuus


Vahamalli puoliksi valmiina.
Vahapötkö

Matka alkaa tästä vahapötköstä. Sahasin halutun levyisen pätkän siitä ja aloitin vahan muokkaamisen muotoonsa. Luonnostelin tussilla ruusukuvioita sen päälle ja kaiversin erilaisilla kaivertimillani ruusut esille vahasta. Lähetin vahan pareineen valettavaksi Koruvalimolle ja ne saapuivat nopeasti takaisin. Oli hienoa nähdä hopeinen sormus vahan kanssa taistelun jälkeen. Siitä piti vain poistaa valukanava, siistiä ja kiilloittaa ja koru oli valmis!

Vahamalli valmiina ja käytetyt kaivertimet.
Sormus valettuna valukanan kanssa.



Valmis työ:


Harjoitus tekee mestarin

Näyttötyö

Ensimmäistä luonnostelua.




Viime viikolla aloitin näyttötyön suunnittelun ja kaivertamisen. Kriteereinä oli kaivertaa laattaan kaunokirjoitusta, monogrammi sekä graafista kaiverrusta. Otin mallia aikaisemmista luonnoksistani ja muokkasin kehyksiä niin, että saisin monogrammin heitettyä sinne. Piirtämisen aloitin luonnostelemalla tulevan laatan paperille. Kehyksen symmetrinen muoto oli kohtalaisen haastava ja piirsinkim ensin yhden puolen ja kopioin sen valopöytää apua käyttäen. Hieman kauhistittikin että miten piirtäminen onnistuisi laatalle ilman pyyhekumia. Tekstiksi valitsin per varios usus artem experientia fecit, harjoitus tekee mestarin.
Vasemmalla lopullinen luonnos ja oikealla alkuluonnos.

 Kun piirtäminen lopulta onnistui oli kaivertamisen aika. Peitin osan laatasta teippaamalla sen päälle paperia, jotta lakka ja vaivalla piirretyt kuviot kuluisivat työn touhussa pois. Aloitin pienistä täyttö- ja koriste viivoista, jonka jälkeen työskentelin sisäviivoista päälimmäisiin. Naisen nenä hieman venyi pitkäksi, kaiverrin lipsahti pariin otteeseen enkä ole täysin kaunoon tyytyväinen, mutta tuli valmiista työstä aika komea!


Valmiiksi piirretty kuvio laattaan.
Kaiverrus kesken.

 Valmis työ:






sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kaiverrusharjoituksia

Olen viimeaikoina harjoitellut hieman graafista kaiveramista. Ensimmäisessä kokeilussa otin mallia taiteilija Michael Halbertin teoksesta. Ensin piirsin kuvan pienempään kokoon, josta oli helpompaa ottaa mallia laattaan piirtäessä. Kaivertaessa käytin uutta kaiverrinta joka ei ollut vielä niin tuttu ja sen hallinta ei ollu niin hyvä ensimmäiseen kaivertimeen verrattuna. Kaikenkaikkiaan tämä oli kuitenkin hyvää harjoitusta!
Kaiverrus kesken.

Ensimmäinen piirustusyritys.
Laattaan piirtäessä katsoin mallia tulosteesta sekä itse piirtämästäni
mallista.

Valmis kaiverrus.
 Seuraavaksi koitin kättäni ruusujen kaivertamisessa. Pidän siitä, että jokaisen kaiverruksen valmistuttua olet oppinut jotain uutta ja niin kävi tämänkin yrityksen kanssa. Mieleen jää aina asioita joita voi tehdä paremmin seuraavaan kaiverrukseen!


Ruusut piirettynä laattaan.
Kaiverrin ja kaiverruslaatta.


Kuvan ääriviivat valmiina.
Valmis kuva.

 Kokeilin myös silmän kaivertamista, ottaen hieman referenssiä aikaisemmassa kuvassa näkyvää Obaman silmää.

Silmän kaivertaminen oli hauska harjoitus.
Tältä laatta lopulta näyttää.
Haastavin työ on ollut kouluharjoitustyö, jossa piti tehdä kotikaupungin maamerkeistä kollaasi. Ensin piti löytää rakennuksille ja patsaalle omat paikkansa, asetteluun meni pari kokeilua ennen kuin piirustus meni opettajalta läpi. Piirtäminen oli jo haastavaa paperille, missä viivojen saaminen oikeisiin suhteisiin ja kulmiin että ne näyttäisivät hyviltä oli mielenkiintoista, mutta lisähaasteen toi niiden piirtäminen laattaan josta piirettyä viivaa ei pysty kumittamaan. Jouduinkin moneen otteeseen pyyhkimään piirretyn osan pois ja aloittamaan alusta.

Laattaan piirtäminen vei noin kuusi tuntia.
Aloitin kaivertamisen patsaasta ja siirryin vanhaan raatihuoneeseen.

Kuvan kaivertaminen oli erittäin vaikeaa, sillä hieman harhaan kulkeutunut viiva pilaa helposti koko kuvan. Kaivertaessa kävi moneen kertaan lipsujakin, joissa en kerennyt pysäyttämään kaiverrinta ajoissa ja se meni yli tarkoitetun kohdan. Semmoinen jää helposti nakertamaan, mutta koitin muistaa että työ on vasta harjoitus. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä(, vaikka siihen kannattaakin tähdätä). Ääriviivojen jälkeen lähdin tekemään rakennuksiin ja patsaaseen varjostuksia. Tämä oli hyvää harjoitusta valon ja varjon käytöstä.


Varjostuksia kaiverrettuna.
Viimeisenä kaiversin kiikartornin varjostukset.



Valmis laatta: