perjantai 15. joulukuuta 2017

Konekaiverrus

Tänään kokeilimme konekaivertamista. Käytin seuraavaa kuvaa

Kuva löytyy googlettamalla Vanha Rauma ja kuva on vastavalo.fi sivulta. Kuvaaja on Sampo Kiviniemi. (15.12.2017)
Kuva käytettiin Illustraattorin läpi jossa se jaettiin kolmeen eri väriin, ja Rhinossa täytettiin värialueet viivoilla. Kone kaiversi kuvan hieman yli kahden tunnin aikana.

Instragramista näkyy konekaiverrin toiminnassa ja valmis laatta.

Henkilön Valpuri Virtanen (@vapev) jakama julkaisu


Lopuksi kokeilin blitzillä tummentaa kaiverretut viivat, mutta ne eivät olleet tarpeeksi syviä että efekti olisi toiminut halutulla tavalla. Kuitenkin levystä tuli mielenkiintoisen näköinen!




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Karkkikivet

Tätä korua rupesin tekemään ennen kesälomaa ja sain sen vihdoin valmiiksi. Aloitin korun suunnittelun valitsemalla siihen kolme kiveä, keskikiveksi ametistin ja sivukiviksi kaksi peridoottia. Ensin mietin kiville umpinaisia istukoita, mutta päädyin kruunuistutukseen sen harjoittelun takia.

Viimeksi olin tehny kruunuistutuksen ensimmäisenä vuonna kultaseppä puolella joten harjoittelu tuli tarpeen.

Aloitin keskikiven istukalla. Tein hopeisen kartion jonka muotoilin kiven muotoiseksi. Sahasin pohjasta palan irti jonka juotin takaisin kiinni kun olin sahannut istukan muotoon.

Sahattu ja juotettu

Keskikiven istukka.



















Seuraavaksi aloitin sivukivien istukat. Niiden tekeminen valmiiksi vaati pari yritystä. Ne olivat pienen kokonsa takia haastavia tehdä.


Sivukivien istukat

Istukan sahausta.


Kun kaikki istukat olivat valmiina juotin ne yhteen ja valmistin sormusrungon johon sahasin istukoiden kokoisen kolon. Sitten juotin paketin yhteen ja siistin korun ennen kivien istuttamista. 

Istukoiden juottamista.

Sormusrunko

Paketti juotettuna kasaan.

Kivet valmiina istutettaviksi.



Valmis koru, oikealla lyhyt video korusta.



keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Hannunvaakuna kaulakoru

Sama ihminen joka osti hannunvaakuna korvakorut Leineperin Ruukilta kilpailukorujen ollessa näytillä otti minuun yhteyttä ja tilasi joululahjaksi samantyylisen kaulakorun. Lähdin suunnittelemaan kaulakorua korvakorujen pohjalta, tehden korusta samanlaisen mutta kestävämmän version.


Langan vääntämistä muotoon
Vierekkäin kaulakorun ja korvakorun runko.


Tein paksua lankaa jota rupesin vääntämään kierteille. Verrattaessa ohkaisempaan paksumpaa ja lyhyttä tankoa oli vaikea vääntää haluttuun muotoon ja jouduin kokeilemaan sitä pariin otteeseen ennen kun sain oikeanlaisen palasen. Sitten juotin langan päät yhteen ja muotoilin sen pihdeillä symmetriseen muotoon.


Ripustuslenkin viilausta.
Kivi-istukoiden juotosta.
Kun tämä oli tehty valmistin riipuslenkin hopealevystä ja sahaa ja viilaa käyttäen tein siihen syvennyksiä. Riipuslenkin valmiiksi saatuani hyökkäsin kivi-istukoiden kimppuun. Juotin lenkit kiinni suoraan vaakunan läpi sahaamiini hopeaputkiin. Juottaminen oli haastavaa, sillä lenkit ja putki saattoivat liikahtaa suuntaan tai toiseen ja mennä vinoon. Kun ne kuitenkin sain juotettua jäi enää kivien istutus sekä korun kiillotus.

Valmis koru:

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Neilikkariipus

Valmistin äitini syntymäpäivälahjaksi yksinkertaisen riipuksen johon kaiversin hänen lempikukkiaan, neilikoita. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kaiversin hopeaa. Taakse kaiversin kaunolla ennen kun sitä oli kunnolla tullut opiskeltua, joten siitä tuli hieman hakkelusta. Riipuslenkin takia riipus oli kitissä vinosti joka myös hankaloitti kaivertamista. Riipus oli hyvää harjoitusta ja pääasia oli että saaja pitäisi siitä.



Luonnos ja kaiverruksia vaille valmis laatta.
Piirsin kukat laattaan valkoisen peitevärin päälle.


Myönnettäköön, takatekstistä olisi voinut tulla siistimpi.

Valmis koru.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Eurajoen Lätkä

Ensimmäinen kaiverrustilaustyö tuli entiseltä luokkalaiselta Sari Kujansuu-Hekkalalta joka opiskelee tällä hetkellä kultasepän tutkintoa. Hän sai tilauksen Eurajoen Lätkän johtoryhmältä heidän sihteerilleen 50v lahjaksi. Sari valmisti hopeasta jääkiekkomaisen kaulakorun blitsaukseen asti, jolloin kaiversin Eurajoen Lätkän logon kiekkoon. Tämä oli toinen kerta kun kaiversin hopeaan harjoituslaattojen sijasta ja asiaa ei pelkästään tehnyt jännäksi se, että kaivertaisin jonkun toisen työhön vaan myös se, että opettaja varoitti että blitsauksessa näkyisi kaikki lipsahdukset. Varoituksen jälkeen tein pari harjoittelukierrosta ennen oikeaan koruun siirtymistä.

Harjoituskaiverrukset


Lätkä valmis kaiverrattavaksi.

Pyyhkäisin laatan päälle valkoista peiteväriä.

Parin korjauksen jälkeen sain logon piirrettyä kunnolla.

Parin harjoituskerran jälkeen kuparilevylle ei koruun
kaivertaminen ollut niin vaikeaa.

Peiteväri pois pyyhittynä ja kaiverrus valmiina!

Sarin lähettämä kuva valmiista korusta. Ylempi kivi on granaatti
ja musta zirkonia.




















































perjantai 3. marraskuuta 2017

Kaivertajapuoli

 Aloitin pari kuukautta sitten Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kaivertajapuolella. Tässä kuvia harjoituksista mitä olen tehnyt. Viikot ovat menneet hujauksessa ja paljon on tullut opittua! Olemme käyttäneet kuparilevyjä harjoituslaattoina. Ensin levy kiinnitetään kittiin, filssataan suurimmat naarmut pois jonka jälkeen laitetaan kerros valkoista peiteväriä. Tähän sitten piiretään kuvio jonka mukaisesti kaiverretaan. Päälle laitetaan lakkakerros, sillä lyijy/vesiväri pyyhkiytyy kosketuksesta pois.




Aloitimme tekemällä omat viistekaivertimet
Ensimmäisksi piirsimme vapaalla kädellä paljon
viivoja joita myöten kaiversimme.
Ensimmäiset viivat olivat aika hakkelusta ja ensimmäiset laatat menivät kaivertimen käyttöön tottuen. Kun suorat viivat onnistuivat jotenkinkutenkin siirryttiin seuraavaan harjoitukseen, jossa harjoiteltiin kaaria, viivojen paksuutta ja painopisteitä. Tuntui siltä, että kun yhden asian sai jotenkin ymmärrettyä veti seuraava harjoitus jalat alta.

Ensimmäiset viivat eivät olleet kovinkaan kauniita...
Toisesta levystä tuli jo hieman siistimpi.
Koukeroita.
 
Näiden harjoituslaattojen jälkeen siirryimme haastavampiin hommiin, nimittäin vaakunoihin. Piirtäminen laattaan oli jo omanlainen haasteensa, kaivertamisesta puhumattakaan. Kuitenkin on mahtavaa nähdä laatta laatalta kuinka on kehittynyt. Piirsin ensin annetut vaakunat paperille sen kokoisina ja siistittyinä, josta sitten sain helposti otettua mallia kuparilaatalle piirtäessä.
 
Valmis vaakunalevy.



Ensimmäisiä isoja kaunokirjaimiin.
Vaakunoiden piirtämistä.


Pakollisten vaakunoiden jälkeen annettiin tehtäväksi kaivertaa
kotipaikkakunnan vaakuna.
Vaakunoiden jälkeen siirryimme isoihin kaunokirjaimiin. Niissä olikin paljon harjoittelua, varsinkin kun oma käsialani on kunnon harakanvarpaita. Kaunossa on myös yllättävän paljon kaikkia sääntöjä joita oppii uusia joka harjoituslaatalta. Isojen kirjaimien jälkeen iskimme kiinni pieniin kirjaimiin. Lähdin harjoittelemaan niitä tehden eri runoja ja sanontoja etunimien sijasta (millä yleensä harjoitellaan) pitääkseni opiskelun mielenkiintoisena.

 
Erittäin monen laatan jälkeen oli pienten kirjaimien vuoro. Ensimmäiseen harjoituslaattaan en tajunnut tehdä
apuviivoja joten kaikki oli hieman vinksin vonksin ja heikunkeikun.
Toisella yrityksellä onnistui hieman paremmin apuviivojen kanssa, vaikka seuraavaan tein niitä siistimmin.

Ja ylemmän kuvan laatta kaiverrettuna.
 
Ukkin viisaat sanat.
Viimeisestä laatasta löytyy virhe, löysitkö sen? Tuttavallisesta oli vahingossa lyhentynyt tuttallinen.
  Laattaan olin ottanut uuden haasteen, sillä halusin keskittää tekstin laatan keskelle. Sommittelu vaati monta uudelleenkirjoittelua ja kirjainten koon vaihtoa. Selvästikin toinen rivi mahtui paljon kivemmin ilman yhtä tavua. Hupsista hei.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Tyttö sinä olet tähti

Tämä on itse asiassa vanhempi työ, jonka tein ystävälleni syntymäpäivälahjaksi.
Aloitin sahaamalla hopeaan tähdenlentokuvion joka tuli kiven alle kivi-istukkaan. Se oli helpompi sahata ennen pienen pohjan sahaamista pois hopealevystä. Sen jälkeen sahasin sormusaihion karkeaa piirrosta myötäillen. Halusin kiveen kynsi-istutuksen ja käytin siihen hopealankaa juottaen kaksi lankaa kiinni päällekkäin.

Pallot sain aikaiseksi lämmittämällä pieniä hopeapaloja hiilen päällä. Suht samankokoisten palluroiden saaminen oli yllättävän haastavaa, mutta kun olin saanut pallot valmiiksi juotin ne sormusaihioon ja pöristin sen.


Pallot juotettuna.
Sormusaihion muoto.
Kivi-istukka kasaamispisteesä
 Kun sormusaihio oli pyöristetty, juotin paketin kasaan. Siistin sormuksen ja katkaisin kynnet haluttuun pituuteen. Ikäväkseni kiveä kiinni istuttaessa yksi kynsi katkesi ja jouduin juottamaan sen takaisin kiinni. Mutta pettymysten kautta voittoon, ja sormus valmistui ja kerkesi puolen Suomen päähän syntymäpäiväsankarille!




Irronnut kynsi
Kasaan juotos.
Kynsien leikkaaminen.


 Valmis sormus:





sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Vuoden nuori korutaiteilija kilpailun tulokset & koulutusministerin vierailu

Kunniamaininta osui kohdalle




Kunniakirja kainalossa
Ilkka Tarvainen ojentamassa kunniakirjaa
yhden tuomareista selostaessa ruusuja ja risuja
Voittopallille en päässyt, mutta tuomarit ihastuivat Otso kaulakoruun niin paljon, että sain mukaani kunniakirjan. Voitto meni tänä vuonna Sirpa Salmelan rouheille designkoruille, eikä suotta. Kakkoseksi tuli Veea Ingberg, ja viimeiseksi Laura Turkulainen. Lisäkseni kunniamaininnan sai Liisi Ensola. Sekä Sirpa että Veea ovat Tyrvään koulun oppilaita.
Korukilpailun palkintojenjako tilaisuus oli 12.9 ja koulumme oli hyvin edustettuna, sillä kukaan muu kilpailija ei osallistunut tapahtumaan. Paikalla oli yksi lehdistön henkilö, Ilkka Tarvainen joka on kilpailun 'Isä', entinen sisäministeri, nykyinen Ulvilan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anne Holmlun, OP:n markkinointipäällikkö Satu Salminen, Sanna Oksa, sekä muita leineperin ruukin työntekijöitä sekä osallistujien vieraita.
Tapahtuma oli erittäin juhlallinen puheineen sekä skumppalaseineen. Oma lempihetkeni oli joka kerta kun haitaria soitettiin seremoniallisesti kunniakirjaa hakiessa ja pois kävellessä. Kun vakavahenkinen osa oli hoidettu pois alta odotimme ruuan valmistumista siemaillen kuplivaa ja rupatellen rennosti. Saimme Savipakarin tunnelmaisessa tuvassa ilmaisen aterian jonka aikana keskustelimme keskenämme yrittäjyydestä, korujen käytöstä sekä hirvikolareista. Kaksi tuntia menivät sangen nopeasti hyvissä tunnelmissa!


Veea Ingberg, Sirpa Salmela and yours truly.

Kättelemässä Ulvilan
 kaupunginvaltuuston puheenjohtajaa
Anne Holmlundia.
Ruokailun jälkeistä keskustelua.

Voittotyöt:

Kuvat ovat Sirpan facebook sivulta.

Sormus
Kaulakoru 1

Kaulakoru 2
Kaulakoru 3


Koulutusministerin vierailu

Koulutusministeri  Sanni Grahn-Laasonen kävi katsomassa Leineperin Ruukilla kilpailutöitä kesällä Ilkka Tarvaisen kutsusta. Paikalla oli taas edustamassa vain meidän koululaisiamme, minä, Veea, Sirpa sekä Krista Vuohijoki. Kahvittelemaan tulivat myös Ulvilan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anne Holmlund, kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Cene Suni ja Ulvilan kaupunginjohtaja Jukka Moilanen. Kun ministeri saapui, esittelimme nopeasti korujamme ja mistä niihin oli lähtenyt ideoita. Kahvipöydässä Grahn-Laaksonen tiedusteli koulustamme sekä keskusteli kanssamme kiinnostuneesti käsitöistä.

Puherinki.

Opetusministeri katselemassa kilpailutöitä.

Kahvipöydässä.
Alimmat kuvat ovat Sanna Oksan ottamia.